Konetuliase

Konetuliaseeksi katsotaan aseet, jotka ampuvat sarjatulta. Näitä ovat muun muassa konepistooli, konekivääri, rynnäkkökivääri, pikakivääri ja konetykki.

Ensimmäiset konetuliaseet olivat varsin raskaita, hankalakäyttöisiä ja harvinaisia. Varhaisimmat konetuliaseet saattoivat tarvita useita käyttäjiä.^[1][2] Sittemmin konetuliaseista on tullut yleisiä ja nykyään eri maiden jalkaväen sotilaat on tyypillisesti aseistettu henkilökohtaisella konetuliaseella.

Ensimmäisen käytännöllisen konekiväärityyppisen aseen valmisti yhdysvaltalainen Richard J. Gatling vuonna 1862.^[3] Gatling oli monipiippuinen ja kammesta kiertämällä koneisto latasi uusia patruunoita piippuihin yhden piipun vuorollaan lauetessa.^[3]

Seuraava askel kehityksessä oli Hiram Maximin vuonna 1884 keksimä Maxim-konekivääri, jossa rekyylistä voimansa saava koneisto latasi uuden patruunan automaattisesti toisensa perään.^[4]

Nykyisin konekiväärit ovat yleensä vyösyötteisiä aseita, joiden tulinopeus on 500–1000 laukausta minuutissa. Ne jatkavat ampumista niin kauan kuin liipasin on painettuna ja ammuksia riittää.^[1]

1. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä britannica ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä loc.gov ei löytynyt
3. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä britannica-gatling ei löytynyt
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä britannica-maxim ei löytynyt